maanantai, 9. tammikuu 2017

Tuntoaisteja

Humanoidien vaikutusten poiston jälkeen olen herkistynyt energioille. Eilen Juha Korhosen henkiparannustilaisuudessa kaverista poistettiin aika lailla samanlainen setti, ja koko kroppani alkoi välittömästi lyödä sitä sähköä jonka tunnistin heti humanoidienergioiksi. Ihmettelin, että hyppäsivätkö ne nyt muhun? Tai siis pikemminkin paruin kauhusta. Juha sanoi, että se on selvätuntoisuuteni, että tunsin vain kaverin energiat. Moni asia selkeni sillä hetkellä. Ihmettelin, miten tämän tästä tuntuu kipuja aina eri paikoissa, mutta nyt tulleeni asiasta tietoiseksi ja varvulta varmistettuani tajusin tuntevani aina hoidettavan kivut kropassani. 

Usein tuntuu, että tulee koko ajan ruinattua: saisiko jo sitä ja tätä, saisiko jo löytää ne omat voimat ja elämäntehtävän, ja sitten tajuaa: elän koko ajan sitä, mutta usein ei vain tajuta avata silmiään.

maanantai, 9. tammikuu 2017

Kannattelua

Alkoi tulla akuutiksi tämä kouluun haku. Olen kipuillut kahden vaiheilla: taidekoulutus pitkän kaavan kautta ja epävarma tulevaisuus, vai jokin parin vuoden järkiammatti?

Tänään on ollut helppoa elää virtauksen tilassa ja päätinkin jättää asian henkimaailmalle. Pyysin enkeleiltä selkeää merkkiä koulun suhteen ja päästin irti. Siivoilin kotonani innoissani kun yhtäkkiä tuli ajatus: no NYT on pakko mennä ulos! Lähdin kulkemaan metsän läpi pientä polkua ja lopulta saavuin suuren oppilaitoksen pihaan jossa ikkunassa luki metrin kokoisin kirjaimin ART. Tuo oli varmaan se merkki, ajattelin. Käännyin katsomaan vastapäiseen ikkunaan ja siinä oli enkelipatsas ja enkelikoristeita ikkunassa. Lähdin palaamaan kotiin kiitollisena, kun vielä näin suuren patsaan jossa kaksi ukkelia kellui ilmassa kuin lentäen ja ajattelin: minusta pidetään huolta juuri noin paljon. Elän tässä luottamuksen tilassa, ja minulle tuodaan kaikki mitä tarvitsen. Vielä huomasin kulkeneeni tietä jonka nimi oli taidepolku. Kiitos.

Pyrin siihen, että tämä vuosi olisi mahdollisuuksien ja toiveiden vuosi, jolloin toteutetaan ne unelmat ja luodaan elämästä  juuri sellaista kuin tahdon, ja päästetään niistä peloista irti kerta toisensa jälkeen ja tiputtaudutaan kannateltaviksi.

 

 

perjantai, 23. joulukuu 2016

Opettajia

Kaksi vuotta sitten kieriskelin tuskallisen eron pyörteissä. Niihin aikoihin sattui monia menetyksiä, jotka pakottivat riisuutumaan kaikesta valheellisesta ja kohtaamaan itseni. Kahden vuoden ajan olen vetäytynyt olemaan itsekseni ja paranemaan ja tutustumaan uuteen itseeni. Henkinen tie voimistui hetki hetkeltä, ja sen sijaan että olisin kokenut löytäneeni uuden ihmeellisen jutun itselleni, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Nämä asiathan olen aina tiennyt, mutta unohtanut.

Keskityin pitkään kaverini pitämiin energiahoitosessioihin mutta alkoi tuntua, että ne ja meditoinnit eivät vieneet eteenpäin. Kaipasin ulkopuolista sysäystä, mutten tiennyt mistä hakea.

Jonkin aikaa sitten kaverini vei minut Kaija Juurikkalan näyttelyyn ja sinne mennessäni en tiennyt yhtään minne olin tullut. Yllätyimme molemmat, että Juurikkala olikin itse silloin paikalla maalaamassa ihmisistä sielun muotokuvia. Näin edessäni tuon räiskyvän keski-ikäisen naisen joka tuntui täyttävän koko huoneen valollaan. Kuka tahansa sai tulla maalatuksi ja sitten päättää halusiko ostaa teosta.

Kaija oli opiskellut Taikissa, ollut elokuvaohjaajana ja perustanut perhekodin miehensä kanssa. Hän oli saanut vierailijoita henkimaailmasta ja lopulta saanut kutsun alkaa maalata sielun muotokuvia. Kylmät väreet lenteli pitkin selkääni kun tajusin, että tuossahan oli ilmentyneenä kaikki se, missä voisin kuvitella itseni. Kaijassa näkyi unelmien toteuttaminen ja rohkeus. Siinä kyyristelin tuolissa suu auki, odottaen omaa potentiaaliani löytyväksi.

Kun minua alettiin maalata, Kaija kertoi ensin vahvasta soturiudesta. Olin saanut jo useaan kertaan eri näkijöiltä vahvistusta pitkästä polusta soturin elämissä ja aistinut sen lapsesta saakka. Kaija maalasi roiskien intuitiivisesti, hän valitsi pehmeät sävyt, pysähtyi miettimään ja sotki kaiken. "Se oli kaunis polku, turvallinen polku, ja sehän on jo nähty. Nyt mennään rohkeasti kovaa polkua joka antaa enemmän ja tavoitellaan unelmia." Tunnuin saavan Kaijalta vastaukset jo kauan mielessäni pyöriviin jahkailuihin: mennäkö turvallista tietä vai tavoitellako omaa kutsua?

Tunsin rohkeuteni heräävän tuossa istunnossa, juuri sitä olin kaivannut siihen hetkeen. Voi tehdä työtä unelmansa parissa, voi yhdistää taiteet ja henkisyyden ja vieläpä maksaa veroja.

Seuraava opettaja ilmaantui tielleni kun mutkien kautta ilmoittauduin Juha Korhosen henkinen auttaja-kurssille. Juhasta oli kaveripiiri jo pitkään vouhottanut, hänen kyvyistään ja voimastaan. Kurssilla sain ensimmäisen kerran työkalut poistaa itsestäni, muista ja paikoista negatiivista energiaa, poistaa karmavelat, hoitaa ja jutella varvun avulla henkimaailman kanssa. Maailma aukeni ihan uutena eteeni! Olin pitkään joutunut pyytämään  muilta apua, mutta nyt pystyin auttamaan itseäni ja vieläpä muitakin. 

Olimme valmistautumassa lähtöön viimeisenä päivänä, kun vierustoverini (selvähajuinen) tuskaili luokkahuoneen haisseen koko viikonlopun ajan. Toinen sanoi rintaansa puristaneen jatkuvasti ja Juha myönsi huoneen olleen täynnä humanoideja. Ajateltiin, että olivat tulleet parannettaviksi. Juha kyseli tilannettani ja huomasi että olin täynnä kirouksia, pahoja silmiä, piruja ja implantteja. Siis implantteja? Oli jo paha pala nieltäväksi. Juha alkoi poistella minusta tavaraa ja ensimmäistä implanttia repiessään tunsin miten valtavaa möykkyä kiskottiin ja samalla sain kuin sähköiskuja ja itkin ja tärisin koko ajan. Kuulin etäisesti Juhan kertovan: kohtu on vaihdettu, samoin selkäranka, jaloissa ruuvipuristimet, kaulassa implantti, ja hiljalleen kaikki ne tukokset joihin olin tottunut alkoivat hellittää. Pyydettiin paikalle äiti Maria ja mestarini, koko huone oli täynnä niin kovaa energiaa että hiukset olivat pystyssä. Kun koko hoito oli ohi, tutisin ja paruin ja olo oli kuin vastasyntyneellä. En tiennyt mitä sanoa kiittääkseni. Tuosta ja kaikista ilmaisista energiahoidoista joita ihmiset vuorotellen ovat viikoittain antaneet. Seuraavat päivät ihmettelin maailman kauneutta ja ihmettelin jalkojani jotka eivät enää särkeneet, pystyin hengittämään. Kaikki säryt olivat poissa. Se oli hetki jolloin tunsin että nyt se alkoi, tämä oli koettava ennen kuin voin siirtyä eteenpäin. Energiat virtaavat minussa kovina ja vapaammin ja tiedän että tästä lähtien voin jatkaa kehitystäni.

Tuosta nousi myös valtava kiitollisuus ja liikutus kaikkea kokemaani kohtaan. Eksältä olin nämä implantit saanut, tai siis hänen kimpussa pörränneiltä sadoilta humanoideiltaan. Pystyin antamaan hänelle anteeksi, sillä olin maksanut karmavelkaani hänen kanssaan. Koettuani kaiken risaisen pystyn vasta nyt tuntemaan empatiaa ja näkemään valon.

maanantai, 21. marraskuu 2016

Elektroniikkahäiriöitä ja Jeesuksia

Tänään näin ystävää ja mukanaan tuomaa heppua ja käytiin pitkiä kiinnostavia keskusteluita. Viime aikoina on elellyt sen verran jalat maassa arjessa että oli ihanaa päästä juttelemaan todellisista asioista kuten paranormaaleista ilmiöistä, voimaeläimistä ja energioista :D Pohdittiin myös sitä, kun ystävä psykiatrisen suljetulla osastolla työskennellessään kuulee tämän tästä itseään Jeesukseksi julistavien juttuja ja enkeleitä jututtavia. Ajattelen, että monet näistä ihmisistä kokevat korkeampia ulottuvuuksia, mutta heiltä puuttuu kyky maadoittua/suojautua ja tarvittava tieto tai tuki. Onneksi ympäri maailmaa aletaan havahtua vaihtoehtoisiin apukeinoihin.

Tästä tuli mieleeni muisto joka purkautui suruna itseäni hoitaessani reikillä, että lapsena usein ajattelin olevani Jeesus. Pistin tämän vielä viime aikoina alkoholistiperheen mukanaan tuomiin harhakuvitelmiin. Mutta mitä enemmän itseopiskelen ja kuuntelen muita, alkaa tuntua että monista asioista oli lapsena oikeassa. Uskon, että sama kristustietoisuus on meissä kaikissa, muttemme tajua sitä. Uskon että kaikilla on mahdollisuus ottaa käyttöön voimavaransa alkaa parantamaan ja olemaan valontuoja. 

Itselläni meni kauan hyväksyä saati tulla ulos kaapista henkisyyteni kanssa. Tuntuu, että uskonnollisuus on ihmisille helpommin lähestyttävä paketti, kun taas henkisyyttä joutuu usein selittelemään. Pitkään painiskelin itseni kanssa, voinko uskoa kaikkia näitä asioita joita eteen tuodaan. Pahimmat kriisit lienivät kun joutui kuuntelemaan juttuja entisistä elämistä ja yksisarvisista, mutta nykyään menee ihan suvereenisti jo kotitontut ja menninkäiset. Joka tapauksessa, milloin lakkasin suhtautumasta skeptisesti oli siinä vaiheessa, kun meditoidessa ja hoitoja tehdessä tai vastaanottaessa alkoi tulla konkreettisia kokemuksia itselle. Milloin näkee välkkyviä valoja, milloin tuntuu kuin sähkövirta kulkisi kropassa kun kundalinienergia tekee nousuaan. Viime aikoina on usein alkanut elektroniikka temppuilla ympärilläni. Pitkään luulin tätä sattumaksi kunnes luin aiheesta lisää. Ystäväni kertoivat, että heidän lähellään pimenee joskus kokonaisia katulamppuja. Itsellä sentään vielä  pienessä mittakaavassa ruudun räpsymistä ja lamppujen posahtelua kotona. Olen kokeillut maadoittua tehokkaammin, ja nyt onkin ongelma ollut aisoissa.

 

perjantai, 4. marraskuu 2016

Mörköjä, onko heitä

Olen kärsinyt lapsesta asti voimakkaista pelkotiloista ja tunteesta, että joku paha on läsnä. Itsessäni, mutta myös ympärilläni. Melkein kolmekymmentä vuotta tämä on piinannut ja haitannut elämänlaatua siinä määrin, etten ole pystynyt katsomaan peiliin pitkiä aikoja, nukun valot päällä yms. mukavaa. Hain tähän apua aluksi terapiasta, mutta vaikka miten "kohdataan sisäisen lapsen tuskaa, pelkoa, hylätyksi tulemista", koin että tämä ei riitä, tässä on muutakin. Että mukana on konkreettinen toinen olento. Tai useita.

Lopulta olin niin tuskissani, että otin yhteyttä facebookin kautta pariin tuttuun, joiden tiesin tekevän työkseen puhdistuksia pahoista hengistä, negatiivisista energioista ja vainajista. Olin aina tiedostanut näiden olemassaolon jollain tasolla, mutta halunnut olla ajattelematta koko asiaa. Mutta lopulta pakko mikä pakko.

Sovittiin Hemmon kanssa puhelinkeskusteluaika loisten häätämiseksi. Hän antoi samalla puhdistusta tehdessään loistavan infopaketin näistä hengistä, miten suojautua, miten usein kannattaa puhdistautua, mikä voi auttaa. Englanniksi esimerkiksi tällä sivustolla on hyvää asiaa pahoista hengistä: http://www.entityattachment.com

En tiennyt mitä odottaa. Että onko koko asia uskon varassa - valitsen uskoa että jotain tapahtuu. Yllätyin melkoisesti, kun Hemmon aloittaessa hoidon tunsin, miten valtava energia lähti liikkeelle rintalastan kohdalta, miten ylöspäin sitä vedettäessä tuntui kuin meinaisi tukehtua sen ollessa kurkun kohdalla, ja miten se lopulta hävisi kruunuchakran kautta puhdistettavaksi. Seuraavat päivät olivat aika euforian täyteisiä tuijotellessani itseäni ensimmäistä kertaa elämässäni luottavaisena peiliin.

Nyt euforia on jo laantunut. Puhdistus ei poistanut koko ongelmaa, mutta nyt tiedän minkä kanssa voi olla tekemisissä. Ja että mitä enempi aurassa on reikiä, tai kärsii jonkinlaisesta sielukadosta (sielu ei viihdy ruumiissa jostain syystä :D), käyttää päihteitä ynnä muita syitä, sen helpommin niitä vetää puoleensa. Itsellä auttaa se että koetan keskittyä lisäämään valoa itsessäni, ja suojaan joka ilta nukkumaan mennessäni kotini arkkienkeli Mikaelin sinisellä viitalla sekä samoin itseni. Tämä on tuonut ainakin öihin rauhan, että on helpompi nukkua. Myös kivistä musta turmaliini ja obsidiaani suojaavat negatiivisilta energioilta.

Joka tapauksessa, lapsuudesta pahin pelkoni tuli toteen: mörköjä lienee olemassa. Mutta elämä jatkuu. Keskitytään niihin toisiin olentoihin.

Scan.jpg