Mulle on tullut tärkeäksi elämäntavaksi nostaa piilevät ajatusmallit tietoisuuteen. Kun aloin tätä itsetarkkailulla, terapialla ja meditoinnilla harjoittaa, olen huomannut elämänlaadun paranevan valtavaksi. Ennen sai aina ihmetellä, miksi tuntuu että mikään ei onnistu - kun alitajunnalla oli kiire salaa sabotoida kaikkea pari askelta edellä.

Toinen tärkeäksi muodostunut päivittäinen rutiinini on kiitollisuuden harjoittaminen. Hankalinta se on silloin, kun tulee paljon "vastoinkäymisiä". Tosin näistäkin olen alkanut uskoa, että ne ovat siunauksia valepuvussa. Pieniä tarkistuksia asenteestamme, ehkä karmallisia oppiläksyjä. Kun kaikki menee pieleen kysyn itseltäni, mitä tämä asia koettaa minulle opettaa. Asiat ratkeavat aivan itsestään ja pystyy elämään helposti virtauksen tilassa. Mitä enempi takertuu ulkopuolisiin asioihin, sen hankalampaa.

Kävimme lapsen kanssa kirppis- ja kauppareissulla. Olin kauan haaveillut uudesta talvitakista, lapsi oli kinunnut liikennemerkkejä autoleikkeihinsä. Kirpparille päästyämme lapsi bongasi heti ilmaiskorissa merkit ja leluautoista haaveillessaan myyjätäti sanoi, että saa ottaa lahjaksi. Ja takki käveli suoraan syliini. Kutsun tätä manifestoinniksi. Mihin keskität ajatuksesi, sitä elämä sinulle antaa. Vaikeimmaksi olen kokenut kitkeä negatiiviset alitajuiset ajatusmallit pois, etteivät ne sabotoi tietoisia ajattelu- ja manifestointiprosessejani.

Saatuamme ihanat lahjat kirppikseltä vielä kaupasta saimme ilmaisen kassin ja tutun kalakauppiaan kanssa juteltuani tämä lahjoitti yhtäkkiä neljänkympin edestä savulohta. Olen aika onnellinen! Mitä enempi keskittyy positiivisiin asioihin, sen enempi niitä virtaa. Tätä kutsutaan vetovoiman laiksi. Kun näitä oppii käyttämään, elämä aukeaa kuin uutena seikkailupelinä, missä ei ole rajoja.